Olin eilen ajoissa nukkumassa ja tänään heräsin jo 6.20.
Tänään pitäisi pakata. Olen hankkinut kaikenlaista pientä vietävää,syötävää joiden laitto helppoa. Nameja jonkin verran myös.
Pelkään matkalaukun painavan liikaa..
Lastenkodin tytöille ostin suklaakarkkeja tänään tarjottavaksi. Jotain pientä vielä haettava.
Aamutyöt ja saatoin tytöt koululle,menenpä kauppaan-kukkaro jäänyt lastenkodille-. Takaisin lastenkodille siis.
Näin sitä huomaa kun on paljon ajatuksia päässä kun jokin sitten unohtuu.
En ole osannut tarttua mihinkään työhön tänään ajatukset paljolti huomisisdsa lennoissa.
Kävin kuitenkin pesemässä vaate- ja läksyjentekohuoneen.
Iltapäivällä sain laukun pakattua ja johtajan äiin avustuksella sain sen puristettua kiinni. Nyt vain toivottava että saan loput mahtumaan reppuun.
Johtajan kanssa olen jutellut täällä oloajastani. Ovat tyytyväisiä oma-aloitteelliseen asenteeseeni. You're cleaning all the time-kuulin monesti tyttöjen suusta.
Olin tyttöjen seurassa läksyjentekohuoneessa,kirjoittelin heidän muistokirjoihin. Sain johtajalta todistuksen,sain K3 arvosanan. Tuntuu tosi hyvältä.
Rukoushetken jälkeen sain johtajan äidiltä lisää pakattavaa:lisää herkkuja,miten saan ne enää mahtumaan mihinkään.
Jätän lastenkodille paljon tavaraa mitä en halua viedä takaisin:liinavaatteet,pyyhkeen,aurinkovoidetta jne.
Päivällisen jälkeen siivous ja suihkuun,lämmintä vielä +21 astetta. Jännittää huominen yksin lennot,toivottavasti ei tule viivytyksiä. Huomiseksi luvattu kuumaa päivää kuten tänäänkin ollut.
Olen vissiin aiemminkin ihmetellyt jonkun lähtitalon tapaa kuunnella radiota. Sitä olen kuunnellut iltaisin pakosta,olisi edes kanava kohdallaan.
 |
| Meni kiinni. Sittenkin.. |
 |
| Nimeni |
 |
| Rakkaita tyttöjä |
 |
| Kotiinpäin |
 |
| Dohan kenttä |
 |
| Ansaittu nautinto |
Maanantai 7.5.2018
klo 5.20 heräsin eihän se ole oikea aika herätä ikinä.
Kanat kaakattaa,linnut laulaa ja autojen tööttäykset kuuluvat selkeästi. Väsyttää.
En halua mennä vielä alas,en kestä tyttöjen kohtaamista.
Ilo mennä kotiin mutta silti ei. Pakkasin laukkuja uudelleen,aarg mikä paino.
Aamupalalla annan johtajan äidille jäljelle jääneet rahat.
Aamupalan jälkeen palaan huoneeseeni haketaan matkatavarani,johtajan isä sujauttaa jotain reppuuni. Paikallista alkoholia (en siis juo) vien sen kuitenkin Suomeen. Matkalaukku taas auki ja sinne kaiken sekaan.
Alas mentyäni halaan tyttöjä,johtajaa ja hänen vanhempiaan. Päätin etten itkemutta se tulee kuitenkin. Itken ja halaan. Johtajan äidiltä saan kauniin sinisen huivin ja pienen paketin,avaan sen myöhemmin kotona. Lisää itkua.
Eroaminen on kamalaa.
Taksilla matkan piti kestää 30 minuuttia mutta totuus oli 1,5 tuntia pätsiksi muuttuneessa taksissa Ring Roadilla. Ehdin kuitenkin lennolle joka lähtee klo 11.45
Lähtöselvitys oli nopeasti hoidettu (matkalaukku 27 kg,painoraja 30 kg). Maahan tullessa makalaukku painoi 22 kg.
Sain hyvän paikan koneessa. Vaikka lyhyt olenkin,jalkatila tuntui hyvältä. Torkuin koko matkan enempi ja vähempi,olinhan aikaisin herännyt.
Dohan kentällä asiat sujuivat hyvin myös,ehdin oikein hyvin jatkolennolle Suomeen joka lähtee klo 15.20. Matkustajia oli todella vähän sain koko penkkirivin itselleni.
Helsinki-Vantaan kentällä olin klo 22.55 ja vastassakin olivat he tärkeimmät: omat lapset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.