Ensimmäisiä päiviä Nepalin kuumuudessa 31.3.-4.5.2018

Saavuimme Nepalin Kathmanduun la 31.3.2018 aamulla n klo 9. 

Ensimmäiset fiilikset väsyneet matkasta,aivot eivät oikein rekisteröineet kuin ihmispaljouden. Sekä lämmön +26 astetta. 

Viisumeita myönnetään 15,30 tai 90 päiväksi. Viisumi piti ottaa 90 päiväksi,olemme kuitenkin vain 38 päivää. Ensimmäinen matka vuosi kymmeniin voi kestää aikansa rouvalla tottua. Avoimin mutta varovaisin mielin liikutaan.

Majoituimme Cozy Homeen ennen matkaa lastenkodille.

Cozy Homen huoneesta otettu kuva

Muutaman tunnin päivä unien jälkeen matkasimme takseilla Thameliin paikalliselle markkina-alueelle.
TODELLA paljon kaikkea myynnissä:paikallisia käsitöitä,vaatteita,villatuotteita,vaellustarvikkeita päästä varpaisiin ja takaisin,en osannut kuin ihmetellä ja kulkea muiden mukana Seijan perässä. Nepalin rupioitahan ei saa rajojen ulkopuolelta (eikä myös viedä pois,tämä hyvä huomioida) joten automaatin löytäminen ensisijaista. Automaateilla on vartija turvaamassa sekä opastamassa nostossa. Huomioi se,että jokaisesta nostosta menee kuluja (tällä hetkellä 500 Nrp) joten kannattaa nostaa isompi summa kerralla. Kurssi suosii Amerikan dollaria ja meidän euroja. Kävimme syömässä illallista ravintolassa. Tapana on jättää tarjoilijoille tippi,n 13 % loppusumman lisäksi. Supermarketin kautta hotellille ja nukkumaan. Unta ei tarvinnut kauan odottaa.

Sunnuntai 1.4.2018 Kevyen aamiaisen jälkeen suuntasimme kahdella taksilla kohti Pashupatinathin temppeli-aluetta. Kaoottiselta vaikuttavalta pölyisiltä matkalta päästiin vihdoin perille. Porttien ulkopuolella oli sopivasti kauppias hedelmäkärryn kera,ostimme lautaselliset. Sisään pääsy oli 1000 Nrp,joka peritään vain turisteilta. Tämäkin on turistikohde mutta paljon oli paikallisia myös. Ehkei silmäni erottanut,luulen että paikassa myös paljon intialaisia. Vainajan valmistelu paikka on sekä polttohautauspaikka ovat tällä hetkellä hyvinkin kuivuneen joen rannalla. Vainajaa pestiin joen vieressä kaltevalla tasolla,mietin miten siinä pysyy veteen liukumatta. Samettikukkaseppelein vainaja koristeltiin ja kuljettiin kulkueessa polttopaikalle. Polttopaikalla vainaja laitettiin paikoilleen,sukulaiset hyvästelivät ja tuli sytytettiin. Palaminen kestää kuulemma tunteja,emme jääneet paikalle. Vainajan tuhkat sirotellaan samaan jokeen mistä puhdistus vesikin otetaan. Ruskean musta joen vesi jää mieleeni varmaan pitkäksi aikaa.

Jatkoimme paikkaan tutustumista,kauppiaat olivat kovasti kimpussa. Hinnat olivat yläkanttiin enkä jaksanut tinkiä kuumuudessa eli kaupat jäi tekemättä. Varvasläpsyttimet ostin ihan viime metreillä ennen taksiin siirtymistä ☺. Kävimme syömässä myöhäisen lounaan Cozy Homen lähellä olevassa ravintolassa. Olisi kannattanut lukea ruokalistaa tarkemmin:söin kaalia kalakastikkeessa ☺☺ . Onneksi muut olivat tilanneet riisin erikseen (näin kuuluu tehdä) ja sain heiltä hieman täytettä.

  

Cozy Homessa keräsimme tavaramme ja matka jatkui takseilla- meidän taksista hajosi iskarit heti lähtiessä mutta sillä mentiin kohti harjoittelu paikkaamme Moonlight Children Homea, Kathmandun ulkopuolelle. En vissiin koskaan tottuisi paikalliseen liikenteen. Pieniä ja suuria autoja, kuorma-autoja, mopoja, skoottereita yhdistettynä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Mopoissa kulkee kaikenkokoiset perheet,vain kuljettajalla oltava kypärä 😮. Samoin autoissa turvavyö pakko vain kuljettajalla! Eikä niitä turvavöitä muuten ole monessakaan autossa,takseissa saattavat olla ns. koristeena.

Ehkä 40 min matkan päästä saavuimme tänne. Vuoria -se kaikkein korkeinkin Nepalissa- joka puolella,raikasta ilmaa,vihreätä puussa ja maassa. Ihanaa!

Meitä oli vastassa koko talon väki: (kuten tytöt sanovat) mother and father eli johtajan vanhemmat sekä tytöt joita 24 iältään 5-16v. Bimal eli johtaja tuli meitä vastaan jo Cozy Homeen. Hänen vaimonsa on sairaalassa korkean verenpaineen vuoksi,hän odottaa heidän toista lasta. Lastenkodilla asuu myös heidän 5v. tyttärensä.