Lähdin liikkeelle aamupalan jälkeen klo 7.45 . Lähdimme taksilla lähihoitajaopiskelijoiden kanssa kohti Chandragirin Hillsiä. Matkan olisi voinut tehdä neljällä eri bussilla mutta valitsimme mukavimman muodon,taksikin oli uudemman mallinen kuin vähään aikaan käytetyt.
Tietyöt Ring Roadilla on uskomattomat,hiekkapölyn vuoksi emme nähneet edes 10 metriä eteemme. Tien kunto on tömssyinen kuten useammat tiet täällä.
Sovimme kuljettajan kanssa,että hän jää odottamaan meitä koska taksin saanti takaisin voi olla mahdotonta. ONNEKSI SOVIMME SILLÄ...
Paikka olikin suljettu,we have problems. Tarkoituksemme oli nousta vaijerihissillä yli 2000 metrin korkeuteen.
Kiertelimme vielä hieman Thamelia, mutta väsymys alkoi painaa mieltä ja jalkoja. Kuumuus ottaa aina osansa jaksamisesta.
Kahden bussimatkan jälkeen olin lastenkodilla vasta klo 20.45. Vaikeuksia saada unta. Taas.
Perjantai 27.4.2018
Heräsin melko virkeänä :)
Pakkailin viikonlopuksi reppuun sauna- ja retkitarvikkeita. Illalla on Suomen suurlähetystössä nyyttäriteemainen sauna-ilta ja la lähdemme muutaman päivän retkelle Kathmandun ulkopuolelle.
Normaalit aamutoimet tyttöjen kouluun vientineen. Saattamisen jälkeen pesin talolla keittiön-, vaate-, ja läksyjentekohuoneen lattiat. Näyttösuunnitelman tekoa muutama tunti ja lähetys opettajalle Suomeen.
Iltapäivällä lähdin reppu selässä ja kassi kädessä kohti Thamelia,matka kesti kahdella bussilla ja kävelemällä yli 2 tuntia. ilimme sopineet tapaamisen Guesthousen luokse. Minä olin sisällä nauttimassa jääteetä viilessä, toiset hikoilivat ulkopuolella :). Löysimme pian toisemme ja menimme viereiseen ravintolaan syömään. Olipa kallis ja mauton pizza.
Turkulaiset opiskelijat liittyivät seuraamme ja kävimme supermarketista hakemassa hieman suolaista syötävää mukaan. kahdella taksilla matkasimme suurlähetystöön, meitä oli kuitenkin viisi henkilöä. Perille päästyä alkoi sataa aika rankasti.
Paikalla oli 10-15 suomalaista: opiskelijoita, harjoittelijoita ja maassa pidempään asuvia.
Ihana, puulämmitteinen saunakin pihalla,istuimme tilavan grillikatoksen alla niin sade ei kastellut. Lämminvesivaraajasta loppui lämmin vesi kesken illan, mutta se alkaa jo tuntua tavalliselta. Samoin sähkökatkokset.
Lähdimme kohti Cozy Homen hotellia, kaikki viisi änkesimme samaan taksiin. Otimme ison huoneen yhdeksi yöksi kolmelle hengelle.
Lauantai 28.4.2018
Herätys aamulla klo 5 kamat kasaan ja pientä aamupalaa. Matkanjärjestäjältä tuli yllättäen viesti että turistibussin lähtöaikaa on aikaistettu. Sovittu aika oli klo 6.30 ja uusi aika jo klo 6. Meille tuli tulipalokiire,tilattu taksikaan ei ollut tullut vielä.
Emme ehtineet Thamelin lähtöpaikkaan vaan taksi kuljetti meidät kauemmaksi mistä pääsimme kyytiin.
Turistibussi..onneksi meille oli varatut paikat koska bussi oli aikalailla täynnä. bussissa on äärettömän kuumaa ja hiostavaa, hengitysilma huonoa. Bussiin oli järjestetty vesipullotarjoilu: lattioilla oli 1,5 litran vesipulloja siellä täällä,loppumatkasta niitä pyöri pitkin käytävää edestakaisin :D.
Bussissa ei voinut kuin torkkua, ruuhkat oli valtavat ja tien kunnot surkeat.
Jossain vaiheessa bussi pysähtyi ja ihmisiä alkoi purkautua jaloittelemaan. Lähden yhden opiskelijan kanssa etsimään vessaa,olihan se siellä melko alhaalla rinteessä. Vessassa kuulimme huutoa madams,bus is moving! Apua meidän bussi lähtee. Juoksuksi se meni mutta onneksi pääsimme kyytiin. Ei se ollutkaan tauko vaan autojonon vuoksi olimme pysähdyksissä.
Jossain vaiheessa oli oikeasti lounastauko. Bussista ulosmentäessä iski pakahduttava kuumuus vasten kasvoja. Olihan Kathmandussakin kuuma mutta tämä oli erilaista. Vaatteet liimautui viimeistään tässä vaiheessa ihoon kiinni. Ja siihen jäivät loppumatkaksi.
Meillä ei ollut tarkkaa tietoa missä meidän pitäisi jäädä pois, väki väheni bussista koko ajan. Päätepysäkillä meitä lähestyi nuori mies joka kysyi olemmeko tulossa Tiger Resortiin,KYLLÄ.
Matka jatkui jeepillä jonkin matkaa ja saavuimme hotellille. Vaikka olimme istuneet bussissa n. 8 tuntia teki mieli istumaan varjoon. Joimme tervetuliaisjuomaksi tarjotut cocacolat. veimme tavarat huoneisiin, ihanat oikeasti pehmeät sängyt hyttysverkkoineen ja isolla kylpyhuoneella.
Paikalla oli myös oppaamme, Jungleman. Söimme lounaan ja hän kertoi aikataulusta tuleville päiville. Jo tässä vaiheessa voin mainita ettei aikataulut oikein pitäneet paikkaansa ja siksi liikuttiin aikamoisella kiireellä.
Iltapäivällä kävelimme luonnonsuojelualueelle paikalliset koirat seurana. Alueella näimme elefantteja, haukka, haikara puussa, krokotiilejä ja sarvikuonoja. Vaikka aurinkovoiteen suojakerroin on 50, kahdesti laitettuna alkoi ihoni punoittamaan ja kuumottamaan.
Palasimme päivälliselle hotelliin sovitusti mutta ruoka ei ollutkaan valmis. Siitä johtuen lähdimme päivälliseltä paikalliseen ravintolaan seuraamaan keppitanssi-esityksiä nopealla aikataululla. Sieltä hotelliin,suihkuun ja nukkumaan,päivä ollut pitkä.
 |
| Ennen matkan alkua tankkaamassa bussi, alttari ihan vieressä |
 |
| Turistibussin ilmastointi nro I |
 |
| Luonnonsuojelualue |
 |
| Luonnonsuojelualue |
 |
| Keppitanssiasityksestä |
 |
| keppitanssiesitys |
 |
| Hotellihuoneen moskiittiverho :) |
 |
| Näin sitä nukuimme :) |
 |
| kanoottiretken alkua |
 |
| Joella kanootin kyydissä |
 |
| Kuvassa näkyy oppaamme avustamassa naisia veneestä |
Sunnuntai 30.4.2018
Herätys klo 6.15 ja aamiaiselle jota sai odotella. Sen vuoksi lähdimme taas kiiruulla jeepillä kohti kanoottisafaria. Rannalla oli rivi pitkiä kiikkerät näköisiä kanootteja pikkuruisilla tuoleilla. Hieman hirvitti pakko myöntää.
kanootit uivat aika syvällä ja kiikkeryys hermostutti. Veden lämpötila tuntui niin ihanalta,vesi on kirkasta ja tekisi mieli uimaan. Jos nyt ei kuitenkaan :D.
Kanoottimatkan jälkeen nousimme maihin ja lähdimme tunnin viidakkokävelylle. Viidakko? Fiilis oli kuin suomalaisessa syysmetsässä kävelisi,kaikkialla kuivia lehtiä. Vilaukselta näimme joitain lintuja ja peuroja. Liikkuminen ei voinut olla mitenkään hiljaista kuivuneiden lehtien vuoksi ja eläimet varmaan juoksivat karkuun heti. Jotkut alueet oli poltettu maantasalle:sadekauden jälkeen kasvu on nopeampaa ja parempaa,kertoi oppaamme.
Viidakkokävelyn jälkeen palasimme takaisin lähelle paikkaa mistä kanoottisafari alkoi. Toiset kävelivät elefanttien ruokinta-alueen läpi,itse jäin ilmastoituun infohuoneeseen istumaan.
Lähdimme takaisin hotellia kohden tai oletukseni oli se. Menimmekin elefanttien kylpypaikalle toiselle rannalle. Kaksi meistä nousi elefantin selkään saadakseen suihkun elefantilta sekä molskahduksen veteen :D :D
Lounaan nautimme hotellilla ja jäimme juttelemaan pihalle ajasta Nepalissa.
Joku sen sanan sanoi,nimittäin jäätelö.
Siitä se sitten lähti:pyysimme tilaamaan meille hevoskärryajelun kaupoille. Eettisesti todella väärin kun näimme miten pieni hevonen kärryä veti ja meitä kuusi ihmistä kuski ja hänen poika mukaanluettuna. Kaupoille päästyä -jokaisessa puodissa ei myyty jäätelöä muuten- ostimme jäätelön myös pojalle joka silmin nähden ilostui asiasta. Kyydin taksa on 200 Nrp mutta annoimme 500 toivoen että hevonenkin saisi jotain hyvää syödäkseen sinä päivänä. Tarjosimme omenan mutta ei hänelle maistunut.
 |
| Heppamme |
Myöhemmin iltapäivällä lähdimme elefanttisafarille. Ostimme banaanitertun alueen portilta,sen käsittely kesti elefantilla vissiin 3 sekuntia.
 |
| Kuljettajamme |
 |
| Safarilla bongattu sarvikuono |
1,5 tunnin safarilla näimme enemmän viidakkoa kuin aiemmalla retkellä. Sekä lisää peuroja, apinoita sarvikuonon ja vielä lisää peuroja. KUVIA
Matkaa tehtiin varsin letkeään tahtiin,huojuimme elefantin korissa.
Tulimme takaisin lähtöpaikalle,haimme lisää banaaneja ja maksoimme kuljettajalle 1000 Nrp.
Jeepillä takaisin hotelliin päivälliselle. Odotusta..
Menin aika aikaisin huoneeseen,pakkasin kamoja yhteen kun aamulla aikainen herätys.
Vieressä taitaa olla paikallinen ravintola jossa menossa keppitanssi-esitys. Toiset olivat käyneet hieman katsomassa esitystä.
Maanantai 30.4.2018
Hotellin puolesta herätys klo 6 aamiaiselle (tosi niukka kun paistettujen kananmunien keltuaiset olivat kaikilla raakoja = paikallinen koira sai 8 munan aamiaisen ).
Jeepillä matkasimme bussin lähtöpaikalle,ihanaa nyt oli parempi turistibussi käytössä. Matka oli todella pitkä, taukoja pidettiin enempi ja se alkoi jo harmittamaan. Matka kesti yli 9 tuntia. Päätepysäkiltä otimme taksin Thameliin syömään, päivän istuminen alkoi tuntua joka paikassa. Samainen ruokapaikka kuin perjantaina eli tuli kallis hampurilainen. Thamelista taksilla Lagenkheliin josta vaihdoin paikalliseen bussiin. Hikisenä väsyneenä kassieni kanssa bussin käytävällä ihmisten puristuksessa seisoessani minuu alkoi naurattamaan tilanne. Siellä minä vaalea pohjolan rouva kuuntelen ja katson nepalilaisdiscoa pilkkopimeässä illassa toivoen vain pääsyä lastenkodille. Vihdoinkin perillä klo on 20.45 ja kaaduin melkein heti sänkyyn.
Tiistai 1.5.2018 Hyvää Vapunpäivää !
Heräsin mutta nukahdin uudelleen ja havahduin klo 12.20, oho. Väsymys painaa ja on sekava olo. Fazerin sininen on avattava,ei auta muu. Tytöilläkin on vapaapäivä mutten jaksaisi seurustella. Selkää särkee.
Vaatteet pitäisi pestä, ei oikein ole puhtaita retken jäljiltä.
Olen alkanut miettiä tuliaisia kuumeisesti. En halua hankkia mitään merkityksetöntä, roskaa ja roinaa kaikilla on omasta takaa. Turistitavaraa en aio viedä.
Annoin viimeiset Muumit ja My Little Ponyt tytöille, pienimmät niistä innostuivat mutta isoille ei ollut mitään, harmittaa. Lanka- ja neulapaketti minkä toin tullessani eilen, ei sekään ollut kiva.
Sain vaatteet pestyä päivän aikana, suurin osa kuivunutkin. En ole koko päivänä mennyt alas,onhan tämä vapaapäivä (suklaan&cocacola zeron voimalla)
Lähetin johtajalle kuvan näyttösuunnitelmastani, hän ollut sairaalalla edelleen. Hänen äitinsä varmaankin valvoo tulevan näytön.
Rukoushetken alkaessa johtajan äiti piti äänensävystä päätelleen n. 15 minuutin nuhtelun tytöille liiallisesta television katselusta. Tytöt istuneet klo 11-19 'nenä kiinni telkkarissa'.
Rukoushetken jälkeen päivällinen avustamiseen ja siivouksineen.
Lauantai 5.5.2018
 |
| Swayambhunath Temppelin alkua |
 |
| Italialaisen ravintolan lounas |
Aamupalan jälkeen lähdin turkulaisten opiskelijoiden seurassa Swayambhunath Tempelin alueelle. Melkein portista ulkona kun kuulin että tänään bussilakko! Saas nähdä miten pääsen tapaamiseen ja monelta perillä. Minivan tuli kuin tulikin pysäkille, sain jopa istumapaikan. Pitkälle ei päästy kun jäimme ruuhkaan n puoleksi tunniksi seisomaan. Lagankhelissa olin sen puoli tuntia myöhässä -vain-.
Seuraavan bussin valinta oli arpapeliä kukaan ei puhunut englantia eivätkä tuntuneet ymmärtävän kun paikan nimen sanoimme. Pääsimme bussiin onneksi. Matkan aikana alkoi tuntua että olemmeko oikeasti matkalle sinne mihin piti kun matkaa tehty 'ikuisuus'. Kysyimme eräältä matkustajalta olimme oikeassa bussissa sittenkään. Kyllä olimme,vielä 15 minuuttia.
Tuo 15 minuuttia on aika yleinen aika mitä vastaavat kaikkeen.
Vihdoinkin perillä. Otimme vielä taksin loppumatkalle kukkulan päälle,ilma oli ehtinyt lämmetä taas korkeaksi.
Ihmettelimme pitkin matkaa näkyviä poliiseja ja armeijan miehiä, heitä oli todella paljon aseistautuneina ja panssariliivein. Apinatemppelin luona näimme heitä lisää. Kyseessä oli korkea-arvoinen valtiovierailu, kertoi taksinkuljettaja. Näimmekin autosaattueen matkalla.
Sisäänpääsy on 200 Nrp.
Paikka kärsi pahoin vuoden 2015 maanjäristyksessä ja alueella olikin korjaustöitä menossa. Alueella on paljon kauppiaita, samaa tavaraa kuin Thamelissa mutta kalliimmalla.
Turisteja ja paikallisia oli paljon sekä tietenkin apinoita. Apinoista ei ollut minkäänlaista harmia,mistä olin aiemmin kuullut puhuttavan. Ehkä syynä oli se ettei meillä ollut mitään käsissä mitä riistäisi.
Ylös kivuttuamme maisemat olivat huikean hienot, harmi etten omista kunnollista kameraa. Kaupunki avautui silmien eteen erilailla kuin aiemmin.
Kuuma päivä jatkui laskeutuessamme,otimme taksin Thameliin tapaamaan muita opiskelijoita. Menimme ennen tapaamista pieneen ravintolaan syömään pienet välipalat,muut opiskelijat vasta tuloillaan paikalle.
Kävellessämme tapaamiseen välipalan jälkeen kuulin selkeästä suomenkieltä takaantamme.
Pakko oli moikata suomeksi moi :). Nuoripari oli ollut kolme päivää Nepalissa,mutta reppureissanneet jo 16 maata ennen Nepalia kahdeksan kuukauden aikana. Vielä Espanjaan matkaavat ja sitten Suomeen. Wau sanon minä!
Tapasimme muut opiskelijat (3) ja kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa.
Olipas hyvää.
Ruokailun jälkeen kävimme kaikki läheisessä supermarketissa hankiakseni viimeisiä tuliaisia kotiin. Olin viimeinen maksaja meidän joukosta ja kun menin ulos en nähnyt muita missään. Pyörin ympäriinsä ja kävin kaupassakin huhuilemassa,ei ketään. Mun nepalilaisen numeron saldo loppui aiemmin,en voinut soittaa.
Lähdin sitten kiukkuisena kävelemään bussipysäkille Thamelin ulkopuolelle RatnaParkkiin,no choice.
Muut opiskelijat soittivat perääni mutta olin ehtinyt jo niin kauas etten kääntynyt takaisin, he jossain kaupassa.
Jatkoin kävelyä kiinalaiseen kauppaan asti ja kävin ostamassa repun itselleni. Ostoskeskuksesta otin taksin Lagankheliin,en enää jaksanut kävellä tai etsiä bussia. Ostin johtajan vauvalle supermarketista pienen lahjan ennen bussiin nousemista. Lastenkodilla olin klo 19,tytöt olivat vastassa mutta en jaksanut seurustella sen enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.