Tutustumista uuteen ympäristöön 2.-4.4.2018

Ma 2.4.2018 +27 astetta

Aamiaisen jälkeen kiertelimme taloa tyttöjen kera. Heistä valkoinen ihoni on niin ihana. Minä ihailen heidän ruskeata ihoaan ja tummia vahvoja hiuksia. Kävimme lastenkodin johtajan kanssa paikallisessa supermarketissa,hankin pyykinpesuainetta pienen pussin (jos haluat hajusteetonta ja nestemäistä, tuo se jo Suomesta). Näimme lastenkodilla paikallisen siivouskaluston ja siitä viiisastuneena Aku hankki lattiakuivaimia,liinoja ja yleispesuainetta. Yksi lankamoppi koko talon lattioille nosti niskakarvani pystyyn.

Lounas oli valmiina kun tulimme: riisiä vihanneksia ja hieman lammasta. Riisiä on joka aterialla. Aivan jokaisella. Aku lähti lounaan jälkeen takaisin Kathmanduun johtajan kyydissä moottoripyörällä. Huimaa uskallusta!

Mun verensokerit päätti tehdä temput:3,1 eli Siripirejä huuleen ja lepoa,nukahdinkin.

Iltapäivällä heräämisen jälkeen olo oli hyvä ja aloimme suunnitella lähtemistä vuorella pienenä näkyvää Buddha-patsasta katsomaan. Oppaiksi saimme kaksi tytöistä. Matkalla paljon ylämäkiä ja kiermurtelevia pikkuteitä,välillä oli pakko huilata. Maisemat on kauniita,tuntuu hienolta olla kokemassa tälläistä. Vesipullot on hyvä ottaa lastenkodilta jo mukaan. Matkan varrella on pieniä kauppoja/kioskeja.

Vihdoinkin patsaan alapuolella! Edessä kuitenkin jyrkät kiviportaat ja 144 askelmaa. Luulin etten ikinä pääsisi ylös mutta niin se vaan kipusi sinne ☺. Upeata mahtavaa! Vaikka ilma on ollut painostava ja enteili ukonilmaa, maisemien vuoksi matka kannatti. Korkeanpaikankammoiselle alastulo kesti varmaan yhtä kauan kuin ylöskin 😉. Pieni sade ylläti meidät takaisin tullessa. Keräsin apiloita talon jäniksille matkan varrella.

Lastenkodilla pidetään rukoushetki n klo 19 joka päivä,osallistuimme siihen. Tytöt pitävät sen itse tottuneesti. Illallisen söimme yhdessä avustin hieman tiskeissä. Täällä ei ole Fairya&tiskiharjaa vaan homma hoidetaan tiskisaippualla ja pienillä liinanpaloilla. Tytöt opastavat meitä enemmän huomenna talon tehtäviin. Omaan huoneeseen tultua on olo levollinen ja turvallinen. En kaipaa keskustan vilinään. Sade jatkuu ulkona,kanat ja paikalliset koirat ovat hiljaa.

Tytöt olivat alusta asti herttaisia,hymyileviä ja avuliaita. Meidän huone on talon kolmannessa kerroksessa ja laukun kantoapua löytyi. Minä ja painava matkalaukkuni... Huone on siisti samoin kylpyhuone länsimaalaiseen tyyliin:posliininen wc-istuin.

Meille esiteltiin taloa. Tässä samassa kerroksessa on isäntäperheen asunto ja toimisto, toisessa kerroksessa on tv-huone, tyttöjen makuuhuoneita sekä isovanhempien huone. Alakerrasta löytyy keittiö,lisää tyttöjen makuuhuoneita sekä läksyjen tekoon varattu huone.

Tv-huoneessa meitä odotti yllätys: tyttöjen tanssi-esitys jonka olivat itse toteuttaneet. Saimme nepalilaiseen tapaan kaulaliinat tervetuliaislahjoina. Annoin tytöille Muumi-tikkarit ja motherille suklaarasian. Opettajat paitsi Aku lähtivät takaisin hostelille,me jäimme lastenkodille purkamaan tavaroita. Uni se tuli tänäkin iltana ☺.

Tiistai 3.4.2018

Tänään piti siivousharkkojen alkaa, mutta Bimal ilmoitti aamulla muutoksesta. Hän lähtee näyttämään miten liikumme julkisella liikenteellä. Bussi lähtee kauppojen luota epämääräiseltä näyttävältä pysäkiltä. Matka alkaa yhdellä bussilla ja vaihtuu toiseen. Bussimatka on vain 20 rupiaa per bussimatka.

Bussit ovat pieniä enemmän kuin täyteen ahdettuja pikkuvaneja,joissa on yksi pieni penkki varattu naisille. Ollaan kuin sillit purkissa,ihmisiä on sikin sokin. Ensimmäisestä bussista ulospäästessä fiilis oli vapauttava  . Bimalin vaimo on julkisessa/kunnallisessa sairaalassa bussipysäkin vieressä,käymme häntä tervehtimässä ja viemässä lounaan. Naisten huoneet ovat miehiltä kiellettyä aluetta,osaston ovella on naisvartija eli tapaamme hänet käytävällä. Vaimon apuna on yksi tytöistä lastenkodilta.Täällä sairaala tarjoaa pelkän vuoteen,potilaan on tuotava omat liinavaatteet ja omaisten huolehdittava aterioista. Jos jotain kokeita määrätään,ne pitää ensin käydä maksamassa sitten koe/kokeet tehdään.

Olin aamulla ennen lähtöä huomannut tyttöjen hammasharjat, järkytyin. Näyttivät yhtä pöyheiltä kuin vessaharjat minikoossa. Päätin hankkia salaa uudet.

Sairaalan jälkeen matkasimme toisella pikkuvanilla Rathna Parkiin Thamelin viereen. Kävelimme kivoja hiljaisempia katuja pitkin pieneen nepalilaiseen katuravintolaan,löysin kaipaamani pienen lompakon matkan varrelta. Söimme momoja härkätäytteellä,mukana oli jotain tulista kastiketta mutta korvasin sen soijakastikkeella. Näitä haluan kyllä,lisää! Vettä kuluu pullotolkulla. Ruokailun jälkeen kävelimme takaisin bussipysälille.

Työaika Nepalissa on 9-17 ja alkavan ruuhkan havaitsi selkeästi. Liikenne muutenkin vilkasta mutta nyt paheni. Monenkohan pikkuvaniin ei mahduttu,mutta kiitos Bimalin kyyti järjestyi:saimme jopa etupenkin paikat. En tiedä oliko se muuten hyvä juttu näin liikennekammoiselle 😉. Vaihdoimme pikkuvania taas sairaalan luona,Bimal kävi tervehtimässä vaimoaan pikaisesti ja minä läheiseen kauppaan hammasharjoja etsimään,löysin 9 kpl. Matka jatkui toisen pikkuvanin puristavassa ja ilma loppuu- fiiliksessä. Perille päästyä haimme kaupasta työkäsineet meille,toisesta hain puutuvat 15 hammasharjaa. Näkihän Bimal ne tietenkin.

Taloon oli tullut uusi tyttö meidän poissa-ollessa. Hänen vanhempansa olivat menehtyneet auto-onnettomuudessa.

Joimme ihanaa nepalilaista teetä ja tytöille näytin kuvia lapsistani. Oi miten kaunis tytär sinulla on,ajaako hän NOIN isoa moottoripyörää,ihmettelivät. Pojista ei oikein kuvia löytänyt.

Aku, "the candyman" jätti turkinpipureita lapsille jaettavaksi. Tästä löytyy videomateriaalia😂. 
Jotkut pitivät ja pyysivät toisetkin. Leikimme leikkiä 'London calling' joka Suomessa tunnetaan paremmin nimellä peili. Kahta muutakin peliä pelasimme joiden nimiä en nyt muista. Suomalaisista peleistä pelasimme 'kuka pelkää mustekalaa' käänsimme sen 'who scares shark',toinen oli juomapeli ilman juomisia tosin. Pelin kulku yksinkertainen:pitää pyöriä kumarassa otsa kiinni kepissä ja xx määrän jälkeen lähteä juoksemaan. Liian helppoa näille tytöille.

Rukoushetki keskeytti pelit. Yhden isomman tytön pyynnöstä jaoin hammasharjat ennen aloitusta. En ole koskaan kohdannut tuollaista kiitollisuutta hammasharjoista,en ikinä. He ovat kiitollisia joka asiasta mitä saavat. Menimme alakertaan ruokailemaan,sen jälkeen pyyhin pöydät ja penkit. Tytöt eivät halunneet missään apua vaikka miten tarjosin. Päivällisen jälkeen siirryimme omaan huoneseen päiväkirjojen pariin.

Keskiviikko 4.4.2018 +16 astetta

Aamiainen,pöytien ja penkkien pyyhintä,tiskauksessa avustamista ja lattian lakaisu. Täällä ei käytetä mikään puhdistusaineita siivouksessa, kaikki hoituu kylmällä tai viileällä vedellä. Tytöt ja Bimal näytti imurin käytön,adapterin kautta saatiiin virta. Miehet eivät osallistu koti-askareihin mitenkään,Joshuan tekeminen aiheutti hieman hämmentynyttä naurua tytöissä.

Lounas 11.30 Bimalilta saimme kirjalliset ohjeet miten liikkua julkisilla liikenteellä. Mustat kilvet autoissa ja busseissa ovat julkisia, punaiset yksityisiä. Kuulostaa helpoimmalta osalta tässä liikenteessä.

Sovittu koulureitteihin tutustuminen peruuntui,sade yllätti. Menin keittiöön viimeistelemään työsuunnnitelmaani koska siellä oli valoisampaa. Eilen tullut tyttö lähtikin sukulaistensa luokse.

Koko päivän on satanut ja ukkostanut. Siivosin huonetta aikani kuluksi. Rukoushetki meni osaltani ohitse, päivällisen jälkeen autoin nuorempia tiskeissä ulkopuolella olevassa pesipisteellä. Edelleen kieltäytyivät avusta,mutta en anna periksi. He pesivät hampaat, hetki heidän kanssa ja itsekkin nukkumaan. Villasukat jalkaan,2 peittoa,+14 astetta.